Putkimaiset rinnat voidaan korjata
Tubulaariset rinnat
Tubulaariset rinnat, tuberöösi, eli putkimainen rinta on synnynnäinen rintojen kehityshäiriö, joka voi esiintyä tois- tai molemminpuolisena. Yksittäistä, kattavaa selitystä sille, miksi rinnan kehitys murrosiässä poikkeaa normaalista, ei tunneta.
Tubulaarinen rinta on korjattavissa plastiikkakirurgisin menetelmin. Vaihtoehdot ovat rasvansiirto, implantti, tai niiden yhdistelmä, ns. hybridiaugmentaatio.
Mikä ovat tubulaarinen rinta?
Tubulaariset piirteet muodostavat jatkumon lähes normaalista rinnan muodosta selvästi poikkeavaan deformiteettiin, minkä vuoksi esiintyvyydestä ei ole tarkkoja tilastotietoja. Rintojen muokkausleikkaukseen hakeutuvien potilaiden joukossa tubulaarinen muotohäiriö on kuitenkin melko yleinen löydös.
Tyypillisesti tubulaarinen rinta on pitkänmallinen ja kapea, ja sen pinta-ala rintakehällä on pieni, mikä saa rintojen välin näyttämään poikkeuksellisen leveältä. Rinnan alaosien puuttuminen aiheuttaa sen, että rinnanaluspoimu sijaitsee normaalia ylempänä ja nännin ja poimun välinen etäisyys on lyhyt. Joissakin tapauksissa merkittävä osa rintakudoksesta on tyräytynyt nännipihaan, jolloin rinta voi näyttää lähes kokonaan nännipihan muodostamalta.
Luokittelu
Tubulaarisen rinnan vaikeusastetta arvioidaan luokittelujärjestelmän avulla, jossa:
I-asteessa rinnan sisäalaneljännes on vajaasti kehittynyt,
II-asteessa rinnan koko alaosa on vajaasti kehittynyt, ja
III-asteessa kehityshäiriö koskee koko rintaa.
Luokittelu on hyödyllinen erityisesti tutkimusasetelmissa ja esimerkiksi julkisen terveydenhuollon palveluvalikoimaa määriteltäessä. Kirurgisesta näkökulmasta tärkeintä ei kuitenkaan ole luokan määrittäminen, vaan rinnan muodon, mittasuhteiden ja volyymin jakautumisen optimointi yksilöllisesti kullekin potilaalle.
Vaikutukset ja oireet
Tubulaarinen rinta ei välttämättä aiheuta minkäänlaista vaivaa tai elämänlaadun heikkenemistä, eikä se itsessään ole syy huoleen tai toimenpiteisiin.
Osalla naisista rinnan poikkeava muoto voi kuitenkin aiheuttaa merkittävää psykososiaalista haittaa. Positiivisen kehonkuvan muodostaminen voi olla haastavampaa, jos rintojen muoto poikkeaa selvästi totutusta.
Imetykseen tubulaarisella rinnalla voi joissakin tapauksissa olla vaikutusta, mikäli rinnan rakenne estää lasta saamasta kunnollista imuotetta nännipihasta
Tubulaaristen rintojen leikkaushoito
Tubulaarisen rinnan leikkauksessa tarvitaan usein sekä muodon että volyymin korjausta.
Nännipihaa on yleensä tarpeen merkittävästi pienentää, sillä se on usein epäsuhteellisen suuri rinnan muuhun geometriaan nähden. Nännipihan muokkauksella voidaan samalla korjata rintakudoksen tyräytymistä nännipihaan, mikä on tubulaarisen rinnan tyypillinen piirre.
Rinnan puuttuva kudos, joka esiintyy useimmiten rinnan alaosassa, korvataan joko sarjarasvasiirroilla tai silikoni-implantilla, riippuen kudosten ominaisuuksista ja potilaan toiveista.
Kun tubulaarinen muotohäiriö on selvästi todettavissa, leikkausta pidetään sairaudenhoidollisena toimenpiteenä, ja se on tällöin arvonlisäveroton.
Kenelle tubulaaristen rintojen korjaus
Tubulaarinen rintojen kehityshäiriö ilmenee murrosiän aikana, mutta korjausleikkauksiin ryhdytään lähes aina vasta aikuisuudessa, kun rintojen kehitys on täysin päättynyt ja henkilö on aikuinen ja kypsä hahmottamaan realistisesti toimenpiteen hyödyt ja mahdolliset riskit (esimerkiksi arvet).
Rintojen korjausleikkauksessa korostuvat sekä esteettinen että psykologinen näkökulma: rintojen muodon saattaminen koetun normaalivariaation piiriin voi merkittävästi lisätä kehotyytyväisyyttä ja vahvistaa myönteistä kehosuhdetta.
Tubulaaristen rintojen leikkaushoito
Tubulaarisen rinnan leikkauksessa tarvitaan usein sekä muodon että volyymin korjausta.
Nännipihaa on yleensä tarpeen merkittävästi pienentää, sillä se on usein epäsuhteellisen suuri rinnan muuhun geometriaan nähden. Nännipihan muokkauksella voidaan samalla korjata rintakudoksen tyräytymistä nännipihaan, mikä on tubulaarisen rinnan tyypillinen piirre.
Rinnan puuttuva kudos, joka esiintyy useimmiten rinnan alaosassa, korvataan joko sarjarasvasiirroilla tai silikoni-implantilla, riippuen kudosten ominaisuuksista ja potilaan toiveista.
Kun tubulaarinen muotohäiriö on selvästi todettavissa, leikkausta pidetään sairaudenhoidollisena toimenpiteenä, ja se on tällöin arvonlisäveroton.
Tubulaaristen rintojen korjaus rasvasiirrolla
Tubulaarisen rinnan rasvasiirto on vakiintunut ja tehokas menetelmä tubulaarisen muotohäiriön korjaamiseen, ja se on esimerkiksi julkisella sektorilla ensisijainen hoitovaihtoehto.
Rasvasiirtojen määrä riippuu muotohäiriön vaikeusasteesta. Jos rinnan alaosat puuttuvat lähes kokonaan ja nännin ja rinnanaluspoimun välinen etäisyys on vain muutamia senttimetrejä, rinnan alaosa täytyy rakentaa vähitellen useamman siirtokerran aikana. Mikäli yritetään oikaista ja laittaa yhdessä istunnossa iso määrä rasvaa, vastaanottavan kudoksen maksimaalinen siirremäärä ylitetään, rasvan tarttumisprosentti heikkenee ja lopputulos jää vaatimattomammaksi.
Rasvasiirron avulla voidaan venyttää rinnan alaosan ihoa ja siirtää rinnanaluspoimua alaspäin, mikä parantaa rinnan mittasuhteita ja muotoa.
Lue lisää —> Rasvansiirto rintoihin.
Tubulaaristen rintojen korjaus implantilla
Jos tavoitteena on tubulaarisuuden korjaus yhdellä leikkauksella, on implantti tai implantin ja rasvasiirron yhdistelmä, hybdirileikkaus, kustannustehokas ja suoraviivainen ratkaisu.
Tubulaariseen rintaan moderni, rinnan alaosaa erityisesti pyöristävä, pehmeä implantti on hyvä vaihtoehto. Jos rinnanaluspoimu on erityisen kireä tai sijaitsee korkealla, voidaan rinnanalusligamentti halkaista implantin asettamisen yhteydessä, jotta implantti pääsee laskeutumaan oikealle tasolle rintakehällä.
Jos kudos on ohutta, implantti saattaa näkyä tai tuntua ihon alta, erityisesti rinnan alaosassa. Tämä alue jää osittain ilman lihassuojaa myös silloin, kun implantti asetetaan osittain lihaksen alle. Tällöin voidaan myöhemmin tarvita täydentävää rasvasiirtoa, jolla lisätään omaa kudosta implantin ja ihon väliin. Rasvasiirto pehmentää rinnan muotoa, parantaa luonnollisuutta ja tekee siirtymän rinnan ylä- ja alaosan välillä harmonisemmaksi.
Lue lisää —> Rintojen suurennus implanteilla ja Hybridiaugmentaatio.
Rintojen korjausleikkauksen arvet
Arpien laajuus ja sijainti riippuvat tarvittavista tekniikoista. Nännipihan korjauksen arpi sijoittuu vähintään nännipihan ympäri ja joskus myös nännipihasta alaspäin. Ns pintapeksiatekniikka toimii kevyessä tubulaarisessa rinnassa usein hyvin. Implanttitekniikassa 3-4 cm arpi tulee rinnanaluspoimuun, ja rasvasiirron arvet ovat muutaman millimetrin mittaiset ja sijoittuvat nekin rinnanaluspoimun tuntumaan.
On hyvä huomata, että arvet ovat pysyvät, vaikka toki vaalenevat ajan myötä. Arvet ovat punaiset, mutta vaalenevat yksilöllisessä tahdissa kuukausien ajan. Hypertrofinen, voimakas arpi on harvinainen, mutta näkyvä arpireaktio. Paranemiprosessissa nännipihan muoto asettuu joskus ovaalin malliseksi. Arpitatuaatiolla on mahdollista häivyttää asteittain nännipihan arpea, millä on mahdollista viimeistellä nännipiha leikkaamattoman näköiseksi.
Ennen leikkausta
Konsultaatiossa käydään läpi anatomiaan sopivat leikkausvaihtoehdot ja leikkauksen riskit. Ennen leikkausta tarkistetaan tilanteesta riippuen verikokeet ja aina rintojen kuvantaminen: joko mammografian ja ultraäänen yhdistelmä, tai pelkkä mammografia tai nuorilla potilailla pelkkä rintojen ultraäänitutkimus.
Toipuminen tubulaaristen rintojen korjausleikkauksesta
Rintojen korjausleikkauksen jälkeiset hoito-ohjeet ja haavanhoito
Rasvasiirron yhteydessä optimoidaan rasvan tarttumista ja tukiliiveinä käytetään tarvittaessa rasvasiirtoon suunniteltuja erityisen keveitä liivejä tai ei liivejä lainkaan. Rasvasiirron yhteydessä tulee antaa rasvasoluille optimaaliset olosuhteet tarttumisen suhteen minkä vuoksi rintojen heilunta, kylmäaltistus ja paine minimoidaan. Ottokohdan tukitekstiili tukee ottakohdan siistiä muovautumista n 4 viikon ajan.
Implanttikorjauksessa tukiliivit mitataan ja tilataan ennen leikkausta ja näitä pidetään yleensä neljä viikkoa yötä päivää ja tämän jälkeen vielä päivisin, jotta kudokset saavat rauhassa asettua paikoilleen. Rintoja voimakkaasti heiluttavaa liikuntaa ja voimakasta rintalihastreeniä kannattaa välttää noin kahden kuukauden ajan samasta syystä
Arpi tuetaan jo leikkauksessa nesteet läpipäästävällä, hengittävällä haavateipillä ja teippausta jatketaan 2- 3 kk ajan.
Silikoniteippi on ei-hengittävää erikoisteippiä, jolla hoidetaan oireilevaa eli punaista, koholla olevaa tai kutisevaa arpea. Silikoniteipin nopeuttaa arven kypsymistä. Mielestäni silikoniteippausta ei kannata aloittaa ennen 2 kk leikkauksesta- siihen asti kannattaa käyttää arpea mekaanisesti tukevaa teippiä (esim Micropore).
Sairausloma tubulaaristen rintojen korjausleikkauksen jälkeen
Silloin kun tubulaaristen rintojen korjaus on sairaudenhoidollinen toimenpide, sairauspoissaolotodistus voidaan kirjoittaa. On hyvä huomata että Kansaneläkelaitos tulkitsee itsenäisesti sairasloman perusteita eikä hoitavan lääkärin näkemys ole aina sama kuin Kelan.
Jälkitarkastus
Jälkitarkastus sisältyy aina toimenpiteen hintaan. Jälkitarkastuksia voi olla useampia, mikäli tarvetta ilmenee.
Tubulaaristen rintojen korjausleikkauksen pitkäaikaistulokset
Rasvasiirrossa osa tekniikkaan liittyvästä nesteestä imeytyy varhaisessa vaiheessa korjauksen jälkeen ja se osa rasvasiirteestä joka ei verisuonitu, imeytyy myös pois. Suurin turvotusvaihe kestää pari viikkoa, mutta rinnan lopullinen muoto on nähtävissä vasta n 3 kk kohdalla. Se osa siirteestä joka ensimmäisten viikkojen aikana tarttuu, pysyy ikuisesti rinnassa. Jos paino nousee, rinnankin volyymi kasvaa. Ja jos paino laskee, keskimäärin myös rinta pienenee.
Implanttikorjauksessa rinta on aluksi korkeammalla rintakehällä ja laskeutuu 3-6kk aikana. Käytännössä tämä näyttää ensimmäisten viikkojen ajan siltä, että rinta on väärin päin ja painopiste on ylhäällä. Painovoiman myötä rinta kuitenkin laskeutuu paikalleen. Aluksi rinnassa on turvotusta ja siten lopputulos vaikuttaa aluksi lopputulosta kookkaammalta. Implantteihin suhtaudutaan nykyisin siten, että ne ovat määräaikaisia proteeseja ja jo implanttia laitettaessa tulee varautua siihen että ennen pitkää implantti tulee vaihtaa tai poistaa.
On hyvä huomata, että leikattu rinta muuttaa muotoaan ja ikääntyy samalla tavalla kuin muutkin kudokset ja siten ikuinen leikkaustulos ei ole mahdollinen.
Tubulaaristen rintojen korjausleikkaus ja imetys
Imetys on yleensä mahdollista rintaleikkauksen jälkeen, mutta se ei aina onnistu. Pintapeksiassa maitotiehyeitä katkeaa vähemmän, minkä vuoksi vaikutus imetyskykyyn on yleensä vähäisempi.
Jos rintojen korjaustarve on lähinnä esteettinen ja suhteellinen, leikkauksen ajankohtaa kannattaa harkita huolellisesti. Raskaus ja imetys voivat muuttaa rintojen muotoa ja tilavuutta merkittävästi, joten toimenpiteen siirtäminen lapsilukusuunnitelmien jälkeiseen aikaan on usein järkevin ratkaisu pysyvämmän lopputuloksen saavuttamiseksi.
Rintojen korjausleikkauksen leikkauksen riskit
Rinta on hyvin verisuonitettu kudos, ja siksi pieniä verenpurkaumia ja mustelmia esiintyy usein implantti- tai rasvansiirtotoimenpiteiden jälkeen. Rasvasiirron yhteydessä verenpurkaumista johtuvat uusintaleikkaukset ovat kuitenkin liki mahdottomia.
Pieniä haava-aukileita tai lieviä haavatulehduksia voi esiintyä leikkauksen jälkeen, mutta nämä paranevat yleensä vähäisillä toimenpiteillä — useimmiten omatoimisella haavahoidolla tai tarvittaessa yksittäisillä plastiikkahoitajan vastaanottokäynneillä.
Nännin tai rintakudoksen verenkierron heikentyminen on tubulaaristen rintojen leikkaushoidossa harvinaista, mutta riskiä voivat lisätä tupakointi ja tietyt lääkitykset. Osa nännipihaan kulkevista hermoista katkeaa väistämättä toimenpiteen yhteydessä, minkä vuoksi nännin ja nännipihan tunto voi jäädä pysyvästi tai osittain alentuneeksi.
Vakavat komplikaatiot, kuten keuhkoveritulppa, vaikea tulehdus, sairaalahoitoa vaativa tilanne tai kudoksen verenkiertohäiriö, ovat hyvin harvinaisia.