Silikonirinnat
Rintojen suurennus implanteilla
Rintojen suurentaminen silikoni-implanteilla on vakiintunut menetelmä rintojen muodon ja koon muuttamiseen.
Mielikuva silikonirinnoista on usein dramaattinen, mutta modernit, pehmeät implantit mahdollistavat laajan kirjon leikkaustuloksia - myös maltillisen ja huomaamattoman potilaan näin toivoessa.
Rintaimplantteihin liittyy omat huomioitavat seikat toimenpidettä harkitessa.
Kenelle rintojen suurentaminen implantilla on hyvä vaihtoehto?
Rintaimplantti on hyvä vaihtoehto silloin, kun hoikalle potilaalle toivotaan tarkasti ennustettavaa ja muodoltaan hallittua leikkaustulosta. Implantin koko ja malli valitaan aina yksilöllisesti sovittamalla ja hahmottelemalla, millainen lopputulos tuntuu potilaasta luontevalta suhteessa omaan kehoon.
Implantilla voidaan saada aikaan myös lievä kohottava vaikutus silloin, kun rinnassa on laskeutumista esimerkiksi imetysten tai painonvaihteluiden jälkeen.
Tietyissä rinnan muotohäiriöissä implantilla voidaan päästä toivottuun lopputulokseen yhdellä toimenpiteellä ja yhdellä toipumisajalla. Tämä voi olla hyvä vaihtoehto erityisesti silloin, kun potilaalla on niukasti rasvakudosta ja rinnoissa on esimerkiksi voimakas tubulaarinen muotohäiriö, jossa rinnan alaosat ovat kehittyneet selvästi vajaasti.
Implantin avulla rintaan voidaan luoda haluttu “muotti” ja ohjata rinnan muotoa toivottuun suuntaan. Myöhemmin, jos rasvakudosta on kertynyt enemmän ja rinnan muoto on asettunut, voidaan rasvansiirto tarvittaessa toteuttaa tehokkaammin. Tällöin ihoa ei enää tarvitse venyttää eikä rinnan alaosaa rakentaa useilla peräkkäisillä rasvansiirtokerroilla.
Miten implantti eroaa rasvasiirrosta
Rasvansiirto on biologinen prosessi, ja siirretyn rasvan tarttumisessa on yksilöllisiä eroja. Tämän vuoksi rasvansiirtoon liittyy implanttia enemmän epävarmuustekijöitä lopullisen tuloksen suhteen. Rasva käyttäytyy kudoksessa pehmeästi, eikä sillä voida samalla tavalla muotoilla tai kohottaa rintaa kuin implantilla. Esimerkiksi lievästi laskeutuneen rinnan kohottaminen ei yleensä onnistu pelkällä rasvansiirrolla.
Jos rinta on selvästi laskeutunut, tarvitaan suurennustekniikasta riippumatta usein rinnan kohotusleikkaus suurennuksen yhteydessä.
Implantti on elimistön kannalta vierasesine, ja sen seurantaa esimerkiksi ultraäänitutkimuksella suositellaan noin kolmen vuoden välein. Käytännössä implantti tulee yleensä jossain vaiheessa vaihdettavaksi tai poistettavaksi, keskimäärin noin 15 vuoden kuluttua asettamisesta.
Rasvansiirron etuna on, ettei se vaadi vastaavaa implanttiseurantaa eikä siihen liity implantin vaihtotarvetta. Toisaalta toivotun volyymin tai muodon saavuttaminen voi joissakin tilanteissa edellyttää useampaa rasvansiirtokertaa. Esimerkiksi selvemmissä muotohäiriöissä rasvasiirtotekniikka vaatii useamman toimenpidekerran.
Lue lisää rasvansiirrosta rintoihin:
Implantti plus rasvansiirto yhdessä
Implantti ja rasvansiirto voidaan myös yhdistää, jolloin voidaan saada molempien parhaat puolet.
Lue lisää ns. hybridiaugmentaatiosta:
Implantin sijoittamisesta - lihaksen alle vai päälle?
Rintaimplantti voidaan sijoittaa joko rintalihaksen päälle tai osittain rintalihaksen alle. Paras sijoituspaikka valitaan aina yksilöllisesti potilaan lähtötilanteen, elämäntapojen (liikuntaharrastusten luonne ja intensiteetti) kudospaksuuden, rinnan muodon, ihon laadun ja toivotun lopputuloksen perusteella.
Rintalihaksen päälle sijoitettu implantti
Kun implantti asetetaan rintalihaksen päälle, se sijoittuu rintarauhaskudoksen alle, mutta rintalihaksen etupuolelle. Tämä on hyvä vaihtoehto silloin, kun potilaalla on riittävästi omaa rintakudosta ja pehmytkudosta peittämään implantti luonnollisesti.
Lihaksen päälle asetetun implantin etuna on usein nopeampi ja vähemmän kivulias toipuminen, koska rintalihasta ei tarvitse irrottaa tai venyttää samalla tavalla kuin lihaksen alle sijoitettaessa. Myös rintalihaksen liikkeisiin liittyvä implantin liikkuminen (animaatio) rintalihasta jännittäessä -esim treenatessa tai rintaliivien hakasia kiinnittäessä-jää pois. Tämän vuoksi lopputulos voi tuntua erityisen luonnolliselta esimerkiksi aktiivisesti liikkuvilla potilailla.
Haittapuolena on, että hyvin hoikilla potilailla implantin reunat tai pinta voivat näkyä tai tuntua helpommin, jos omaa kudospeittoa on vähän. Myös rinnan yläosan muoto voi näyttää keinotekoisemmalta, jos implantti on liian suuri suhteessa potilaan omiin kudoksiin.
Rintalihaksen alle sijoitettu implantti
Rintalihaksen alle sijoitettaessa implantti asetetaan osittain rintalihaksen alle. Tällöin rintalihas peittää implantin yläosaa, kun taas implantin alaosa pääsee muotoilemaan rinnan alaosaa. Rinnan alasivuneljännekseen lihaspeitto ei joka tapauksessa riitä ja jos omia kudoksia on vähän, täällä implantti voi tuntua.
Lihaksen alle sijoittamisen etuna on, että implantille saadaan enemmän kudospeittoa erityisesti rinnan yläosassa. Tämä voi tehdä lopputuloksesta luonnollisemman hoikilla potilailla ja vähentää implantin reunojen näkymistä tai tuntumista. Tekniikka sopii usein hyvin silloin, kun omaa rintakudosta on vähän.
Haittapuolena on yleensä hieman hitaampi ja alkuvaiheessa kivuliaampi toipuminen, koska rintalihasta käsitellään leikkauksessa. Lisäksi rintalihaksen supistuminen voi joillakin potilailla liikuttaa implanttia tai muuttaa rinnan muotoa hetkellisesti esimerkiksi voimaharjoittelun aikana.
Millainen implantti
Rintaimplantti on kolmiulotteinen proteesi, jonka avulla rinnan muotoa ja kokoa voidaan muokata toivotun lopputuloksen mukaisesti. Implantteja on saatavilla erilaisina vaihtoehtoina muun muassa silikonigeelin ominaisuuksien, pintamateriaalin, leveyden ja ulkonevuuden suhteen.
Käytän korkealaatuisia ja moderneja implantteja, joiden tuntuma muistuttaa mahdollisimman paljon rinnan omaa kudosta. Viime vuosina suuntaus on ollut kohti maltillisempia implanttikokoja, ja luonnollinen lopputulos on yhä useammin potilaiden ensisijainen toive.
Rintaimplantteihin liittyvät riskit
Rintaimplanttileikkaukseen liittyy samankaltaisia yleisiä leikkausriskejä kuin muihinkin leikkauksiin, kuten verenvuoto, tulehdus, haavan paranemisen ongelmat, arven liikakasvu ja tuntohäiriöt.
Implantteihin liittyviä erityisiä riskejä ovat muun muassa kapseloituminen, implantin asennon muuttuminen, epäsymmetria, poimut, implantin reunojen tuntuminen tai näkyminen sekä implantin rikkoutuminen.
Harvinaisena riskinä rintaimplantteihin on yhdistetty BIA-ALCL eli implanttiin liittyvä anaplastinen suurisoluinen lymfooma. Se ei ole rintasyöpä, vaan harvinainen imukudoksen sairaus, jota on kuvattu erityisesti karheapintaisiin implantteihin liittyen. Tyypillisiä oireita voivat olla rinnan äkillinen turvotus, nestekertymä, kipu tai kyhmy implantin ympärillä usein vasta vuosia leikkauksen jälkeen. Erityisesti ALCL vuoksi säännöllinen seuranta UÄ- kontrolleilla 3 on tärkeää leikkauksen jälkeen. Mammografialla toteutettava rintasyöpäseulonta ei ole riittävä menetelmä implantin seurantaan.
Lisäksi osa potilaista on raportoinut rintaimplantteihin liittyviä yleisoireita, joista käytetään nimitystä BII eli breast implant illness. Oireina on kuvattu esimerkiksi väsymystä, lihas- ja nivelkipuja, muistamisen tai keskittymisen vaikeutta, hiustenlähtöä ja muita yleisoireita. Joillakin potilailla elimistö ei sopeudu implanttiin samalla tavalla kuin useimmilla muilla. Kyse voi olla yksilöllisestä herkkyydestä vierasesineelle, vaikka BII:n tarkkaa syntymekanismia ei vielä täysin tunneta.
Toimenpiteen suorittaminen
Useimmiten rintaimplanttileikkaus tehdään nukutuksessa, ja toimenpiteeseen varataan noin 1–2 tuntia aikaa. Implantti asetetaan tavallisesti lyhyen, rinnanaluspoimuun tehtävän ihoavauksen kautta. Leikkauksessa implantille muotoillaan tarkka tila rinnan taakse, joko rintalihaksen päälle tai osittain sen alle ennalta suunnitellun tekniikan mukaisesti.
Implantti viedään paikoilleen useimmiten steriilin asettamishihan avulla, mikä vähentää implantin kosketusta ihoon ja tukee leikkauksen puhtautta. Lopuksi rinnanaluspoimun tukirakenne kiinnitetään huolellisesti takaisin, jotta implantti pysyy suunnitellussa asennossa eikä pääse laskeutumaan alaspäin.
Leikkauksen päätteeksi haavat tuetaan haavateipeillä ja rinnat tuetaan tukiliiveillä.
Preservé™-menetelmä rintojen suurentamiseen
Preservé™ on uusi, mini-invasiivinen menetelmä rintojen suurentamiseen implanteilla.
Lue lisää
Toipilasaika - liikunta, tukitekstiilit, teippaus
Haavat suljetaan sulavin ompelein, joten poistettavia ompeleita ei rintaan jää. Leikkauksen jälkeen on tärkeää välttää noin kolmen viikon ajan hikoilua sekä altistumista ei-juomakelpoisille vesille, kuten uimahalleille, kylpyammeille, luonnonvesille ja porealtaille. Näin haavainfektion riski pysyy mahdollisimman pienenä.
Rintalihasta voimakkaasti kuormittavaa liikuntaa kannattaa välttää noin kahden kuukauden ajan, jotta implantti saa rauhassa asettua suunniteltuun paikkaansa. Arpien teippausta jatketaan yleensä 2–3 kuukauden ajan, sillä teippi tukee arven kypsymistä mahdollisimman kapeaksi ja huomaamattomaksi.
Rinnoissa voi olla kiristyksen tunnetta, turvotusta ja tunnottomuutta useiden viikkojen ajan. Nämä tuntemukset helpottavat vähitellen eivätkä yleensä estä kevyttä arkea tai töihin paluuta. Työn luonteesta riippuen sairauslomaksi riittää usein muutamasta päivästä noin viikkoon.