Lipoödeema (Lipedema) ja rasvaimu

Lipödeemassa (lipedema on suomeksi lipoödeema, joskus lipedeema tai lipödeema) elimistön ihonalainen rasva jakautuu epätavanomaisesti. Tilaa tavataan käytännössä yksinomaan naisilla ja omaisuus tulee esille yleensä hormonaalisen aktiivisuuden mukana teini-iässä. Lipödeemassa rasvakudosta on erityisen paljon alaraajoissa nilkoista ylöspäin: nilkkojen, säärien ja reisien alueilla. Jalkaterä on hoikka. Joskus lipödeemassa rasvaa kertyy myös käsivarsien alueelle.

Ylimääräinen rasvakudos ei välttämättä vähene samassa suhteessa muun rasvan kanssa laihduttamisella tai liikunnalla, mikä tekee lipoödeemasta monelle pysyvän vaivan. Toisaalta, mikäli kyseisenlaisesta rasvan jakautumisesta ei ole vaivaa, ei tutkimusta saati hoitoja toki tarvita.

Tässä artikkelissa kuvataan, mistä lipoödeemassa on kyse, miten sitä hoidetaan ja millainen toimenpide vesisuihkuavusteinen (WAL) rasvaimu sen yhdeksi hoitokeinoksi on. Lisäksi kuvataan toimenpiteeseen liittyviä riskejä ja toipumisaikaan liittyviä seikkoja.

1. Mikä on lipoödeema, a.k.a. lipedema?

Lipoödeema - lipedema, lipödeema - on ensisijaisesti rasvakudoksen häiriö, jonka taustalla on todennäköisesti sekä hormonaalisia että perinnöllisiä tekijöitä. Se voi puhjeta esimerkiksi murrosiässä, raskauden tai vaihdevuosien aikana – elämänvaiheissa, joissa hormonaaliset muutokset ovat voimakkaita. Lipoödeemaan liittyvä runsas raajan rasvakudos voi kerryttää nestettä, minkä seurauksena raajat voivat tuntua raskailta. Osa kokee raajan aristavaksi sekä mustelma-alttiiksi.

Esiintyvyys

Arviot lipoödeeman esiintyvyydestä vaihtelevat paljon. Tarkkaa esiintyvyyttä on kuitenkin vaikea määritellä, sillä diagnoosi perustuu usein kliiniseen arvioon – selkeitä ja yhtenäisiä kriteereitä ei ole laajalti sovittu. Ylipaino kerryttää rasvaa koko kehoon, joten ylipainoisella poikkeavan rasvan kertyminen juuri alaraajoihin on usein mahdoton todeta. Ensin tulee painohallinnan keinoin saavuttaa (lähes) normaalipaino, ja vasta sitten voidaan arvioida luotettavasti rasvan jakaumaa.

Kriittinen näkökulma diagnoosiin

Lipödeemalle ei ole olemassa yksiselitteistä kliinistä määritelmää. Tilaa ei myöskään tautiluokitella ja siten sillä ei ole virallista sairausmääritelmää. Rasvan epätavallinen jakautuminen voidaan käsittää sairaudeksi tai omanaisuudeksi ja diagnoosin asettaminen on toisinaan veteen piirretty viiva. Tämän vuoksi lipoödeemaa on voitu diagnosoida eri tavoin eri terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa. Toiset näkevät lipoödeeman selkeästi erottuvana sairautena, kun taas toiset saattavat tulkita saman oireilun esimerkiksi ylipainoon tai selluliittiin liittyväksi ongelmaksi tai ominaisuudeksi.

Medikalisaatoita tulee välttää: mikäli rasvan kertyminen alaraajoihin ei aiheuta yksilölle mitään haittaa, ei diagnostiikkaa, saati hoitoa toki tarvita. Osalla potilaista lipoödeema taas on arkea haittaava tila.

2. Lipoödeeman hoitovaihtoehdot

Lipoödeemaa ei valitettavasti voida parantaa pysyvästi pelkästään ruokavaliolla, liikunnalla tai lääkityksellä. Yleinen hoitostrategia tähtää oireiden lievittämiseen, turvotuksen vähentämiseen ja kivunhallintaan. Tyypillisesti hoitoon voi kuulua:

  1. Painonhallinta: Painonhallinta on a ja o. Jos rasva valmiiksi jakautuu alaraajoihin, on odotettavaa että myös ylipainon mukanaan tuoma rasvaylimäärä kertyy juuri alaraajoihin pahentaen oireita. Ylipaino tulee ensin saada hallintaan ja vasta sitten voidana luotettavasti arvioida rasvajakauman ominaisuuksia. Lipoödeemaan liittyvää rasvakudosta ei usein vähene painonhallinnalla odotetussa suhteessa muuhun vartaloon nähden vaan jää sitkeästi paikalleen alaraajoihin.  Terveellisestä ruokavaliosta ja säännöllisestä liikunnasta on hyötyä myös koettujen oireiden ja turvotuksen suhteen. Painonhallinta voi myös estää lipoödeemaan usein liittyvän ylipainon pahentumista.

  2. Kompressiohoito: Yleensä käytetään lääkinnällisiä hoitosukkia tai -hihoja. Kompression tarkoituksena on vähentää nesteen kertymistä kudokseen ja lievittää siten turvotusta ja kipua.

  3. Fysioterapia ja lymfaterapia: Lymfaterapia, eli manuaalinen lymfahieronta, edistää ylimääräisen nesteen poistumista kehosta. Lisäksi liikkuvuutta ja lihaskuntoa tukeva fysioterapia voi auttaa pitämään oireita kurissa.

  4. Kirurginen hoito: Viimeisenä vaihtoehtona voi olla kirurginen rasvakudoksen poisto, esimerkiksi WAL-rasvaimu. Rasvaimu on varteenotettava vaihtoehto vaikeimmissa lipoödeematapauksissa tai silloin, kun konservatiiviset hoitomuodot eivät riitä. Tämän artikkelin loppuosassa keskitytään erityisesti WAL-rasvaimuun.

3. WAL-rasvaimu, ja sen riskit lipoödeeman hoidossa

Mikä on WAL-rasvaimu ja miksi se on suositeltava lipoödeemassa?

WAL (Water Assisted Liposuction) eli vesisuihkuavusteinen rasvaimu on menetelmä, joka on kehitetty tehostamaan rasvaimua. Menetelmä perustuu siihen, että rasvakudokseen johdetaan ohut vesisuihku, joka irrottaa rasvasoluja ympäröivästä kudoksesta hellävaraisesti. Tämä vähentää kudosvaurioita ja mahdollistaa tarkemman tuloksen.

WAL-rasvaimun etuna on sen kyky eriyttää rasvakudos tehokkaasti ilman, että ympäröivä sidekudos vaurioituu liiaksi.

Toimenpiteen kulku

  1. Esitutkimus ja suunnittelu: Ennen rasvaimua tehdään perusteellinen konsultaatio. Kirurgi arvioi, mihin alueisiin hoito on tarpeen kohdistaa, sekä kuinka laajaa rasvanpoistoa tarvitaan ja onko hoito tarpeen porrastaa useampaan toimenpidekertaan.

  2. Anestesia: Useimmiten lipoödeeman hoitoon tehtävä rasvaimu tehdään yleisanestesiassa.

  3. Rasvakudoksen irrottaminen ja imeminen vesisuihkulla: Itse toimenpiteessä kudokseen johdetaan ohut neste-suihku. Tämä nestesuihku irrottaa rasvakudosta ilman, että se repii herkästi kudoksia tai verisuonia rikki.

  4. Viimeistely ja jälkihoito: Lopuksi alue suljetaan pienillä ompeleilla tai teipeillä, ja potilaalle puetaan kompressiovaate tai -sukka, joka auttaa vähentämään leikkauksen jälkeistä turvotusta ja edesauttaa ihon palautumista. Tukitekstiili- ja asentohoitoon sitoutuminen leikkauksen jälkeen on olennaista. Raajan rasvaimun jälkeinen turvotus on usein huomattavaa. Jalkoja tulee pitää saatujen ohjeiden mukaisesti kohoasennossa ja sairaslomaa tarvitaan usein useampi viikko toimenpiteen jälkeen. Turvotuksen vuoksi laadukas, napakka tukitekstiili on olennaisen tärkeä. Usein tekstiilin joutuu päivittämään toipumisvaiheessa kun turvotus vähenee ja alkuperäinen tukihousu jää löysäksi.

WAL-rasvaimun riskit ja mahdolliset haitat

Kuten kaikkiin kirurgisiin toimenpiteisiin, myös rasvaimuun liittyy omat riskinsä ja mahdolliset haittavaikutuksensa.

  1. Verenvuoto, mustelmat ja turvotus
    On yleistä, että toimenpidealueelle muodostuu mustelmia ja se turpoaa leikkauksen jälkeen.

  2. Infektiot
    Kaikkiin leikkauksiin liittyy infektioriski, mutta se on harvinainen huolellisen leikkaus- ja jälkihoidon ansiosta. Infektion merkkejä ovat punoitus, lämpöily ja lisääntynyt kipu.

  3. Hermovauriot
    Rasvaimun aikana tuntohermoja ”tönitään”, mistä voi aiheutua leikkauksen jälkeen tuntomuutoksia puutumista, pistelyä, tunnon heikentymistä tai kipua. Yleensä tunto palautuu ajan myötä, mutta joissain harvinaisissa tapauksissa hermovaurio voi olla pysyvä. Liikehermon vaurioituminen toimenpiteessä on hyvin harvinaista.

  4. Arpimuodostus
    Rasvaimussa tehdään pieniä haavoja iholle kanyylin viemistä varten, ja nämä arvet ovat yleensä suhteellisen huomaamattomia. Säärten imussa on ihon verenkiertovaurion riski olemassa, ja tästä voi seurata pigmenttimuutoksia tai arpea iholle. Arpimuodostus ovat yksilöllisiä ja riippuvat myös ihotyypistä.

Olen kirjoittanut erillisen tekstin WAL-rasvaimumenetelmästä.

4. Toipuminen ja jälkihoito

Välitön toipuminen

Ison imun jälkeen on suositeltavaa jäädä sairaalaan seurantaan. Suurin osa potilaista kotiutuu samana tai seuraavana päivänä toimenpiteestä riippuen anestesiamuodosta, yksilöllisestä voinnista ja leikkausalueen laajuudesta. Alkuun voi esiintyä turvotusta, mustelmia ja herkkyyttä hoitoalueella. Nämä ovat luonnollisia reaktioita, jotka helpottavat yleensä muutamassa viikossa.

Kompression käyttö

Kirurgin ohjeiden mukaisesti kompressiosukkia, -hihoja tai -vaatteita käytetään usein jatkuvasti kuukausien ajan, jotta turvotus pysyy kurissa ja iho kiinnittyy tasaisesti uuteen muotoonsa. Kompressio estää nesteen kertymistä kudoksiin ja on siksi tärkeä osa leikkauksen jälkeistä hoitoa.

Liikkuminen ja fyysinen aktiviteetti

Toipumista edistävästä kuntoutuksesta saa ohjeet leikkaavalta kirurgilta. Kevyttä liikkumista, kuten kävelyä, suositellaan mahdollisimman pian toimenpiteen jälkeen lyhyitä aikoja, sillä liike parantaa verenkiertoa ja vähentää veritulpan muodostumisen riskiä. Raskaampaa liikuntaa ja voimakasta rasitusta on syytä välttää noin muutaman viikon ajan tai ohjeiden mukaisesti. Useimmat palaavat kevyiden työtehtävien pariin noin 2-4 viikon kuluttua leikkauksesta, mutta toipuminen on yksilöllistä. Suotavaa on, että jalat saa välillä nostettua ylös turvotusta helpottamaan.

Seurantakäynnit

Jälkitarkastuksen sovitaan yksilöllisesti. Loppukontrolli on yleensä vuoden kohdalla.  Joissain tapauksissa useampi seurantakäynti on tarpeen.

5. Onko VASER uusin vaihtoehto?

VASER on rasvaimun yhteydessä käytettävä, ultraäänitekniikkaan perustuva rasvasolujen irrotusta edistävä menetelmä/ laite. Tekniikka säästää myös kudoksia ja tarjoaa tietyille potilaille. 

Allekirjoittanut kouluttautuu  paraikaa tekniikkaan ja lisätietoa menetelmästä lipoödeemakirurgiassa tulee sivuille myöhemmin.

6. Hyödyt ja realistiset odotukset

Raajan rasvaimu keventää raajaa ja voi parantaa lipoödeemapotilaan elämänlaatua. Lisäksi liikkuminen helpottuu, tavallisessa kenkäkaupassa myytävät saappaat saa jalkaan ja jokapäiväinen jaksaminen voi kohentua. Kirurgian tavoitteena ei useinkaan ole pelkästään esteettinen parannus, vaan myös toiminnallisten haittojen, kuten kivun, vähentäminen.

Leikkaus ei välttämättä poista koettuja oireita kokonaan, vaan potilas saattaa edelleen tarvita kompressiohoitoa tai muuta konservatiivista hoitoa. Kirurgian onnistunut lopputulos riippuu myös potilaan sitoutumisesta terveellisiin elämäntapoihin ja jälkihoidon ohjeiden noudattamisesta erityisesti välittömästä leikkauksen jälkeisestä hoidosta.

7. Yhteenveto

Lipoödeema on rasvakudoksen sairaus/ominaisuus, joka ei aina riittävästi parane ruokavaliolla tai liikunnalla. Perushoitona ovat painonhallinta, kompressiohoito, fysioterapia ja mahdollisesti lymfaterapia. Kirurginen hoito – esim vesisuihkuavusteinen WAL-rasvaimu – antaa monelle potilaalle merkittävää helpotusta oireisiin, ja parantaa siten elämänlaatua.

WAL-rasvaimu on suhteellisen turvallinen toimenpide, jossa riski kudosvaurioihin on pieni. Silti jokainen leikkaus sisältää omat riskinsä, kuten infektio- ja hermovaurioriskin. Toipumisessa on tärkeää käyttää kompressiovaatteita ja noudattaa kirurgin muita jälkihoito-ohjeita huolellisesti. Leikkaushoitoa harkitaan normaali tai lähes normaalipainoisille potilaille.

Jos omaan kehoon on kertynyt rasvaa etenkin sääriin ja reisiin siten, että rasvan määrä on epäsuhtainen muuhin vartaloon nähden ja jos painonpudotus tai liikunta eivät korjaa tilannetta, ylimäärästä rasvaa voidaan poistaa rasvaimulla.