Napatyrä
raskausaikana tai synnytyksen jälkeen
Raskauden aikana, tai synnytyksen jälkeen ilmetynyt napatyrä vaatii erityishuomiota. Mahdollinen vatsalihasten erkauma voi selittää tyrän syntymekanismia, ja erkauma tulee ottaa huomioon kirurgista korjausmenelmää valittaessa.
Samanaikanen erkauma saattaa perustella perinteisestä tyräkirurgiasta poikkeavan leikkaustekniikan.
Etenkin tyräverkkoa on harkittava tarkoin ja kriittisesti.
Napa ja raskaus
Napa on anatomisesti vatsanpeitteiden heikompi kohta. Naparenkaan rakenne vaihtelee ihmisestä toiseen: osalla se on avoimempi tai pyöreämpi, osalla kapeampi, viiltomainen tai sidekudoksen tukema. Myös napafaskian peittävyydessä on yksilöllisiä eroja.
Raskauden aikana vatsanpeitteet venyvät ja vatsansisäinen paine kasvaa. Tämä voi tehdä navan alueen aiempaa näkyvämmäksi. Kyse ei välttämättä ole siitä, että syntyisi kokonaan uusi aukko, vaan olemassa oleva heikko kohta — naparengas ja sitä ympäröivä linea alba — venyy ja pullistuu herkemmin. Toki myös aiemmin huomaamaton pieni napatyrä voi tulla esiin.
Raskauteen liittyy usein myös vatsalihasten erkauma eli rectus diastaasi. Siinä suorien vatsalihasten välinen sidekudos, linea alba, venyy ja levenee. Erkauma ei ole tyrä, eikä siihen itsessään liity tyrän kuroutumisriskiä, mutta erkauma saa joskus navan visuaalisesti ikäänkuin kääntymään ympäri ja herättämään epäilyn tyrästä.
Milloin kyseessä on napatyrä?
Varsinainen napatyrä tarkoittaa vatsanpeitteiden aukkoa, jonka kautta rasvaa, vatsakalvoa tai joskus suolen osa voi pullistua naparenkaan kautta. Pieni napatyrä voi olla oireeton ja näkyä lähinnä seistessä, yskiessä tai ponnistaessa. Raskauden aikana kasvava kohtu ja lisääntynyt kudosvenytys voivat tehdä tyrän selvemmin näkyväksi.
Seuranta raskauden aikana
Useimmiten pieni, oireeton tai vain lievästi oireileva napatyrä voidaan seurata raskauden ajan ja arvioida uudelleen synnytyksen jälkeen. Päivystyksellistä arviota tarvitaan, jos tyrä ei painu takaisin, kipu lisääntyy, iho punoittaa tai tummuu, ilmaantuu oksentelua, kuumetta tai yleisvointi heikkenee.
Raskaana olevilla todettu napatyrä on kuitenkin harvinainen; yhdessä yli 20 000 raskauden aineistossa primaarisen vatsanpeitteiden tyrän esiintyvyys oli 0,08 %, eikä raskauden aikana tarvittu päivystysleikkauksia.
Hoidon suunnittelu synnytyksen jälkeen
Oireettoman pienen tyrän korjaus voidaan yleensä siirtää synnytyksen jälkeiseen aikaan. Usein on järkevää odottaa, että paino, hormonitasapaino ja vatsanpeitteiden tilanne ehtivät tasaantua. Hoito suunnitellaan yksilöllisesti tyrän koon, oireiden, aiempien ja mahdollisten tulevien raskauksien sekä vatsalihasten erkauman perusteella.
Korjaustavan valintaan vaikuttaa erityisesti se, liittyykö napatyrään erkauma. Pelkkä pienen tyräaukon ompelukorjaus voi uusiutua herkemmin, jos linea alba on laajasti venynyt ja heikentynyt. Jos raskauden jälkeiseen erkaumaan liittyy keskiviivan tyrä, tyrä ja keskiviivan heikkous kannattaa yleensä korjata kokonaisuutena.
Erkauma, tyrä ja HELP-menetelmä
Raskauden jälkeen on tärkeää erottaa toisistaan normaali vatsanpeitteiden venyminen, vatsalihasten erkauma ja varsinainen napatyrä. Ne voivat esiintyä samanaikaisesti, mutta niiden merkitys ja hoito ovat erilaisia. Paras hoitolinja selviää tutkimalla vatsanpeitteet rauhassa synnytyksen jälkeen.
HELP-menetelmällä keskiviivan tyrä voidaan korjata tehokkaasti, turvallisesti ja pitkäaikaisesti. Erikoistapauksissa HELP-menetelmään voidaan yhdistää myös verkkotekniikka, esimerkiksi PSUM.
Olen kirjoittanut erillisen tekstin erilaisista kirurgisista menetelmistä vatsalihasten erkauman leikkaukseen —> Erkauman leikkaustekniikat.